Piru vierailoo Mäisalola
Yhtenä syyspäivänä tuloo Pykäläisen kauppaa yks ukko Mäisalolta. Kahvi ol piässy loppumaa, eukko patisteli, jotta mää sie Sangellahessa kaupala käymää. Ja sokeri ja suolakii ol jo vähissä. Kaupassa ol ennestää joku sangellahtelaine, ja huaposalamelaine oli tullu iha hevospelilä. Juamalta ol yks isäntä soutanu Ukonniemee ja kävelly siitä Antti Pykäläisen kauppaa. Istuttiin siinä ja levättiin matkan rasituksista. Huasteltii ja tarinoitii paikkakunna uutisista ja tapahtumista. Ihan kilipailtii siitä, kenelä ois vaikuttavin uutinen kerrottavana. Juaman mies oli suanu verkostaa mahottoman iso hauven vonkalee. Huaponiemelä epäiltiin tuas pontikkoo keitetyn. Mäisalon mies rupes myös huastamaa omija kuulumisijaa.
– Mie sitä oun nähny ite Pirun.
– Elä nyt valehtele. Eihä semmosta ou olemassakaa, joku epäilevä Tuomas tuumasi.
– Kyllä se on olemassa, mie oun nähny sen ihan omin silimin.
– No kerroha tarkemmin. Ei tuota juttuu muute uskota.
– Mie kun kulin tuola Mäisalon kankaan tielä, ni onneks huomasin jo hyvissä
ajoin, jotta sielä se kulukoo. Sillä ol ihan mustat vuatteet piälä, niinku pirula.
– Onhan papillaki musta puku, jospa se olkii pappi.
– Eikä ollu, kyllä mie papin tunnen. Mie kerkisin männä katajapehkon taakse piiloo. Sieltä mie sen kulukuu kahtelin. Eikä se minuu huomannu. Sitä Pirun kulukuneuvvoo mie ihmettelin. Ei se ollu reki eikä kärri, eikä siinä ollu hevosta vetämässä. Mut eteenpäi se kuluki. Pyörät siinä ei ollu rinnakkai niinku kärrissä vuan ne ol peräkkäi. Piru pihteine vuan jalakojaa heiluttel ja pysy pystyssä. Ei imeinen semmosela värkilä opi ajamaa. Ja mikä hirmunen vauhti sillä pahuksela oli. Hyvä ku ei ajanu mutkan kohala mehtää.
– Jospa oissii ajanu vaikka pohjattomaa Ruutanalampee ja hukkunu sinne, oispaha siitä pihteisestä piästy lopullisesti eroo.
-Mitäs asioita sillä Pirula tiälä ois. Ei se tänne syrjäkylile jouvva.
– Synnin teille se on varmaan ollu houkuttelemassa. Siksi sillä semmonen kiire.
– Ei se mikää Piru ou ollu, sanoo Huaposalamen mies. Nyt mie tiijjä Se on ollu joku noista Niälikän veljeksistä. Se oli käyny Joisuun kaupunnissa ja ostanu polokupyörän ja tiettäny mustan puvun riätälilä oikiista tehaskutosesta kankaasta. Ei se ou mikää piru ollu, se on ollu Niälikkä.
Missä synti asuu?
Ennen kansakoulun tuloo Huaposalamen tytöt ja pojat kävivät kiertokouluu jossai kylän talossa, sekä rippikoulun Riäkkylän kirkola. Tyttöjen koulu piettiin keväälä ja poikiin syksylä. Eihän se siihe aikaa sopinu, että tytöt ja pojat ois ollu yhtäaikoo koulussa, nehän ois ruvennu vaikka riijjustelemaa. Yhtenä syksynä huaposalamelainen Makkosen isäntäki sano pojallee, että mää siekii sinne joukon jatkoks, jotta suat euko-ottoluvan, jos sitä sattus vaikka joskus elämän varrela tarvihtemaa.
Nii Huaposalamen pojat lähtivät uamuhämärissä eväsreput selässä kävelemää tuota kahen peninkuluman matkoo, ja hyö ol hyvissä ajoin perilä ennen koulu alakuu. Ensin lukkar veisuutti virren, ja pappi piti rukouksen. Sitten pappi teki istumajärjestyksen paperile, koska hiä ei tuntenu kaikkia poikia. Oppituntiloihen piättymisen jäläkeen koulukkaat mänivät korttieripaikkoihisa yöksi, koska ol liian pitkä matka käyvvä kouluu Huaposalamelta käsin. Viikonloppusin pojat suattovat käyvvä eväitä hakemassa pihasta, sillä koulu kesti useita viikkoja. Pappi ja lukkari opettivat ja pitivät kurii paraasa mukaa. Poikiin urheiluu oli, kun pappi tai lukkari ei nähny, kirkon peltikukon kivittämine. Kukkoha on korkiin tornin huipula, ja vuan paraat viskoojat saivat kiven lentämään sinne asti. Piti vua varoo ikkunoita särkemästä, sillo ois tullu tuperrapinat.
Pappi alako merkitä hyvi osoovile istumajärjestyspaperii nimen perää ynnämerkkejä, ja jos ei osannu sille tul poismerkki. Jos pappi unohti kynäsä ja paperisa pöyväle, pojat käyttivät tilaisuutta hyväksee ja vetivät kaikkii vuakaviivoin piäle pystyviivan. Näin pappi voi olla hyvin tyytyväine opetuksesa tuloksii.
Yhtenä iltapäivänä, ku oppilaat ol jo väsähtäneitä, oppitunnin aiheena oli synti. Pappi alotti kuulustelun, nähäkseen, että paljonko ol opittu tunni aikana. Missä synti asuu? kuului kysymys. Istumaluettelosta osu silimää Makkosen pojan nimi. No, Makkonen? Nuori mies lienöö ollu omissa ajatuksissaa, tai nukahtamaisillaa, ei ollu seurannu opetusta eikä oikein kuullu kysymystäkää. Pappi koventaa iäntään: NO, MAKKONEN, MISSÄ SE ASUU? Makkonen luuloo papin kysyvän hänen kotikyleesä, ja vastovaa kuuluvala iänelä: Huaposalamela! Siitä lähtii on kerrottu, jotta synti asuu Huaposalamela. (Vai liekkö nykyajan imeisiltä jo piässy unohtumaa.)
Lähteet:
Perimätieto
Vanhaa paikkakunnan murretta käyttäen ja suku- ja kylätarinoita mukaillen
kirjoittanut Jorma Rouvinen.