Kesällä 1976 Rääkkylässä löydettiin ojaa kaivettaessa Rääkkylän Koiralammen suolta osia puuveneestä. Löytäjä oli Pauli Rosti Rasivaarasta. Kansallismuseon selvitysten perusteella löytö osoittautui heti merkittäväksi, ja tutkimuksia jatkettiin kesällä 1979. Tutkimuksissa saatiin kerätyksi talteen veneen osia noin 3/5 alkuperäisestä veneestä.

Löydettyjen osien perusteella tehty muinaisveneen kopio.

Jo keskiajalla Pohjois-Karjalan läpi johti tärkeä venäläisten ja karjalaisten kauppatie, ns. pohjan tie, Laatokan rannalta Käkisalmesta Ouluun. Vaikka tieto reitistä on vasta 1500-luvulta, on vesitie todennäköisesti peräisin rautakaudelta tai sitä jo aikaisemmalta ajalta.

Rääkkylässä reitti on luultavasti kulkenut suojaisia väyliä Täitimäjärven kautta Leppilammille, sieltä Miiskulle ja edelleen Koiralammen kautta Oravilahdelle ja siitä Hämeenselän kautta Jänisselälle.

Vuonna 1976 löydetyistä veneen osista (sivulaudasta) otettiin puunäyte, josta tehtiin radiohiiliajoitus. Sen mukaan vene oli tehty 1100-luvulla, siis esihistoriallisen ajan lopulla. Valtaosa muistakin maakuntamme rautakautisista irtolöydöistä on juuri mainitun vesitien varrelta.

Kansallismuseon kokoelmanhallintajärjestelmän mukaan löytöön kuuluvista osista noin 80:n sijainti veneessä on saatu selvitettyä. Näiden lisäksi on runsaasti muuta aineistoa, kuten laidan kappaleita, mahdollinen hankain ja airon ja melan kappaleita. Puuosat ovat osittain hauraita eikä niitä ole yritetty koota pysyvästi veneen muotoon, mutta selvitetyistä palasista on tehty veneen piirustuksia.

Rääkkylä-Seura rakennutti museoviraston tutkijan Eero Naskalin laatimien piirustusten ja ohjeiden mukaan padasjokelaisella venemestarilla Esko Laulajaisella täydellisen kopion veneestä vuonna 1984. Veneen valmistuttua se oli esillä mm. Lontoon merimuseossa Sea Finland -näyttelyssä vuonna 1985.

Alkuperäinen löytö on sijoitettu Kansallismuseoon. Vene tuotiin museoon osissa ja osissa se on myös laitettu säilytystiloihin. Veneen kopio on esillä vuonna 2024-2026 Puhoksen perinnenavetassa.