Tervaa, tervaa, enemmän tervaa.
Keväisin rekikelien loputtua koottiin reet navetan taakse tervausta varten. Eräänä aurinkoisena toukokuun päivänä, kun aurinko paistoi, linnut lauloivat, sittiäiset tonkivat onnellisina lehmänsonnassa ja perhoset lepattelivat kukasta kukkaan, homma hoidettiin. Terva kuumennettiin nuotiolla lähes kiehumapisteeseen. Sen kanssa piti ollakin tosi varovainen. Jos pienikin tippa räiskähti iholle, se kirpaisi kamalasti ja tarttui topakasti kiinni. Voi veljet miten hyvälle se terva haisi. Se haisi paremmalle kuin äidin herrashajupullo.